"Tuntuu surulliselta kun metsä on äänetön ja auringonpaiste harmaa "

~ Nuuskamuikkunen


keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Kisuja ja pakkaspäiviä



Minni
Minni & Mulan

Pesuhetki 

Vanha rouva Daisy











Kunkku Pähkinä





Kunkku Pähkinä merihädässä






perjantai 21. joulukuuta 2012

Huh

Tänään ei oo mennyt mikään pieleen (fingers crossed silti.) Olin aamulla ihan paniikissa, kun iskä yhtäkkiä ilmestyikin koululle, kun venailin siellä Leonardoa. Tarkisti kai vaan et oon täällä. Lol. Olin kyl tosi kusipää sille, teki mieli sanoo et varasin 7 minuutin matkaan 20 minuuttia, käytin metroa (lol) ja olin 10 minuuttia etuajassa. Ihme varmistelua, en tiedä et mikä toikin juttu oli. Lucy ja perheen äiti oli hakemassa vanhinta poikaa Innsbruckista, joten sain rauhassa kaksin riehua Leonardon kanssa aamupäivän, joka oli tosi jees. Ei vaan pysty rauhoittuman, koko ajan miettii et koska tulee joku kauhea ylläri eteen. 

torstai 20. joulukuuta 2012

Kurjaa

En mä tiedä mistä tää nyt johtuu, mutta en jaksa sitä kun perheen äiti kohtelee mua kun ilmaa, ja kaikesta on jotain huomautettavaa. Eilen illalla kun olin lastenvahtivuorossa, en ollut kuullut kun 8v oli hiipinyt salaa yläkertaan, ja äiti oli tosi vihanen kun en ollut tarpeeksi tarkkaavainen, hänen mielestään pitäisi kuulla jos ovi aukeaa. Tänä aamuna se rynni mun huoneeseen, ja tuli moittimaan kun lähden hänen mielestään liian myöhään hakemaan poikaa koulusta. Olin kuitenkin taas koululla 5 minuuttia aikaisemmin kuin pitäisi. Tai oikeasti, en oo kuullu sanaa kiitos noin sataan vuoteen, oon ollu ihan mielettömän uupunut ja väsynyt, itken enemmän kun puhun, ja mikään ei riitä. Saan kiitokseksi lisää töitä ja väliinpitämättömiä katseita.  

Nyt oon taas maailman huonoin au pair, mikä ei muka tee hommiaan kunnolla. Tottakai mulle on vahinkojakin sattunut, ja unohduksia, mutta silti mun mielestä mä en ansaitse niin paljoa paskaa niskaan kun nyt tällä hetkellä saan. Ja no, kaikki tietysti sanoo että puhukaa asioista, mutta kun toi äiti on vaan niin väliinpitämättömän typerä tällä hetkellä, niin siltä ei saa mitään järkevää vastausta edes arkipäiväiseen kysymykseen kun olkapäiden kohauttaminen. Ja mun mielestä olis tosi vaikea keskustella asioista, kun tiedän että se päätyisi kuitenkin siihen lopputulokseen, että mun pitäisi olla parempi ja tarkkaavaisempi. 

Mä haluisin perheen missä multa kysyttäs miten mulla menee, ja  miten mä voin, mä kuitenkin asun täällä, vaikka töissä olenkin. Hitto. Ei näiden kanssa voi tällä hetkellä muuta kun saada paskaa niskaansa. Mun mielestä on myös tosi surullista, että me ei olla tutustuttu tarpeeks, tai mä oon aina se joka pitää sitä keskustelua yllä ja kysyn niiden asioista. Multa ei olla ikinä kysytty mitään henkilökohtasta, henkilökohtasin tais olla se, että ratsastanko mä, kun ne näki mun lukevan hevoslehteä. 

Mä aion sietää tätä vielä hetken, jos vuodenvaihteen jälkeen ei tuu muutosta, oon kyllä ihan valmis lähtemään vaikka taksin Suomeen. Tällästä tällä kertaa. Olkaa oikeasti iloisia jos teidän hostperheitä kiinnostaa se, mitä te teette ja kuka te oikeasti olette. 

Vauvauutisia!

Oi voi. Meille on tullut uusi kissa. Aluksi olin erittäin paljon vastaan kyseistä ideaa ja olen edelleenkin sitä mieltä, että äiti yrittää lievittää meidän(minun ja siskoni) pesästä lähtöä uudella hoidokilla. Mutta onhan se nyt aivan ihana! Vielä siihen hetkeenkin, ennen kuin pentu meille tuli, olin vastahakoinen, sillä olihan meillä jo entuudestaan kaksi kisulia viihdyttämässä meitä. Tällä hetkellä meistä on tullut kuitenkin Minnin kanssa parhaat ystävykset. Tai toivottavasti. Osaa meinaan olla aika vaativa tuo neiti. Ja on saanut Daisyn ja Mulanin otteeseensa. Ainakin Mullin. 


No nyt kun tämä pikkuriiviö on meille saapunut, niin talo on kuin real life Simon's cat. 





Olen nauranut niin paljon, kun Minni ja Mulan leikkivät. Mulan yrittää olla vielä cool Minnin suhteen, mutta olen varma, että muutaman viikon päästä nämä kaksi kaveria ovat ylimmät ystävykset! =) 

Daisy & Mulan winter 2011
Minni & Mulan parin viikon yhteiselon jälkeen 
Jos onnistuu ja saadaan hyvänlaatuista videomateriaalia, niin voin yrittää laittaa Mullin ja Minnin leikkejä tänne. Ja niin tiedoksi kaikille, Mulan on poika, vaikka nimi antaakin ymmärtää muuta. Pieniä lapsuksia tapahtunut kissaa ottaessa ;D Sillä eihän tyttökissa voisi olla noin jäätävän iso! 

Ai niin sellainen pikkujuttu vielä. Tänään taisi olla joku ihmeen Swedish house mafia soittamassa Hartwall Areenalla ja joku onnekas omistaa vielä kenttälipun.. Siitä sitten huomenna! 

keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Sitä tätä tota

No siis olen ehkä ollut viime aikoina liiankin huonolla tuulella, eilen oli ihan kauhea päivä myös vaikka oli vapaata. Menin Landeckiin tekemään jotain ihme ilmoitusta, jonka Au pairin pitää tehdä 3kk kuluessa, jos aikoo viipyä maassa enemmän kuin 6kk, jos olen oikein ymmärtänyt. Eli sen jutun nimi on Anmeldebescheinigung, ei aavistustakaan mitä kyseinen juttu on suomeks. Hommaan tarvi mukaan työsopparin, passin, muuttoilmoituksen Itävallassa ja sitten.... no vakuuutuspaperin, jota mulla ei tietty ollu mukana. Yritin tarjota vaikka mitä vaihtoehtoa, mutta ei käynyt kun joku paperi. Eurooppalainen sairaanhoitokorttikaan/matkavakuutuskortti ei käyny "en mä tästä nää onko sut vakuutettu vai ei!!", typerää!!  Ja noi ei todellakaan osannut puhua mitään englantia, joten jäi kyllä ihan mysteeriksi, että mikä paperi sitten pitää olla mukana. Ehkä soitan vaan vakuutusyhtiöön ja kysyin...Joskus. No, 2 viikkoa aikaa ( miinus joulupyhät...) 

Sitten menin siitä Innsbruckiin shoppailemaan, ja kameran olin unohtanut kotiin tietysti myös. No Innsbruckissahan tietty satoi VETTÄ, ja totesin vaan että shoppailen nyt koko rahan edestä kun ärsytti niin paljon. Itävallassa on tosi syvältä shoppailla, tai ei oo mitään Topshopia tai muuta, vaan sillain Only/Vero Moda/HM/Mango. Tai oikeesti Joensuussakin on paremmat shoppailumahdollisuudet! No sit ostin vaan meikkejä/hajuveden itelleni joululahjaks, rahaa meni... paljon mutta totesin et joulu on kerran vuodessa.

Oon ettiny itelleni uutta hajuvettä, sellasta mikä käy tilanteeseen kun tilanteeseen. Nyt sen ehkä löysin, 

Lancômen La vie est belle:n, en oikein itseasiassa tiedä et tuoksuuko se liian tiskivedeltä mun makuuni, mutta totutellaan. En malta luopua vakiohajuvedestäni, saatika ostaa uusia kilpakumppaneita,  Emporio Armanin Diamonds on kuitenkin se ykkössuosikki, kuluu litroittain vuodessa.  

Perheen lapsille ostin lahjaksi Peppi Pitkätossu-kirjan saksaksi, ja sitten noille vanhemmille vaan sellasta pientä sälää, kynttilän, alustan, lautasliinoja, ja sit hommaan vielä jotain suklaata lisäks. Totesin, ettei mun oikeasti tarvi mitään isoa ostaa, ja kun näillä on jo kaikkea, niin ihan sama. Kunhan nyt jotain hommaa, ja ajatus on tietty tärkein.


Äiti oli lähettäny mulle pienen paketin (vaikka sovittiin ettei mitään sitten lähetetä), joka oli ihan paras!! Kielsin kaikkia ihmisiä lähettämästä mulle joululahjoja, koska en a. tarvi mitään tänne ja c. en ikinä pääse lentokoneesta ulos vappuna jos tavaramääräni vielä tästä kasvaa. Paketissa oli ensinnäkin ehkä maailman söpöin kortti, hahaha lapsuuskuva musta ja siskostani, ei ehkä taiteellisesti mikään mestariteos mut silti aivan ihana!!


Ja sitten loppu paketista paljastu kaikkia lempiasioitani, kuten JÄLKIUUNILEIPÄÄ! Siis ainoa asia mitä Suomesta oikeasti kaipaan on kunnon ruisleipä... Mutta voi että, paras joululahja ikinä. 


maanantai 17. joulukuuta 2012

Kakkaa (lumella)

Joo, en oo hetkeen kirjoitellu, ja siihen on ihan syy, ja se on se että elämä on ollut aika helvettiä viime aikoina. Eli siis kun vaihdettiin äidin kanssa vähän työjuttuja, niin oon ollut vaan ihan kuollut, ja vapaa-aika on mennyt joko a. itkemiseen b. nukkumiseen tai c. juomiseen. Siis kaikki on ihan hyvin, noi lapset vaan tappaa mut henkisesti, ne on ollut ihan sekasin ja tosi ikävällä tuulella, tai ne on tapellut koko ajan, ja koko ajan on ollut joku huonosti. Ja sitten kun ne on sen ikäsiä/tasosia (kuulostaapa karulta), niin ne ei osaa yhtään leikkiä keskenään, ja niitä pitää koko ajan viihdyttää. Eli se 4,5 h mitä niiden kanssa suurinpiirtein olen päivällä, on ihan liikaa, kun tuun huoneeseen, niin nukahdan saman tien/makaan sängyssä ja teen hidasta kuolemaa. 

Sitten kuitenkin herään vielä tietysti, ja sitten oon ehkä hetken selvillä vesillä, meen kaheltatoista nukkumaan ja sitten herään just ennen kun pitäis lähteä hakemaan Leonardoa, ja sitten hyvässä lykyssä Lucy vielä itkee ja vikisee nukkuessaankin, ja en voi silloinkaan nukkua. Ja tosiaankin nukun niitä 12 tunnin yöunia JOKA yö. Ja aina tuntuu aamulla siltä ettei jaksa herätä. 

Ja sitten tuntuu vielä siltä, ettei noi vanhemmat jotenkin yhtään arvosta mun työtä, tuntuu et teen kaiken väärin ja oon vaan tiellä. Tai mitä mä nyt kaipaisin, olis se, et ne kysyis et miten menee ja miltä tuntuu, mut ne ei sano mitään. Tai haluisin vaan tietää, että mitä mieltä ne on mun hommista ja miten hyvin niitä teen. Tai on vaan masentavaa olla sellasena kotiorjana, joka vaan komentaa lapsia, ja sitten mun sosiaalinen elämä onkin siinä. Olis ihan mieletöntä, jos olis aikaa/jaksamista nähdä kavereitä täällä, me ollaan Carolinan kanssa molemmat ihan poikki, senkin perheen lapset on kuulemma dilledong ja mitään muuta ei ehdi tekemään.

Nyt taas menen vahtimaan noita pieniä mulkeroita. Jos musta ei kuulu mitään hetkeen, luultavasti oon jossain Filippiineilleä. Antaisin mitä vaan nyt omasta kodista, paksusta hallinto-oikeuden kirjasta ja viinApullosta.